Kuningaspyton

Luokka: Reptilia
Lahko: Squamata
Alalahko: Serpentes
Heimo: Boidae
Alaheimo: Pythoninae
Laji: Python regius
Suomeksi: Kuningaspyton

Muita nimiä:

Ball Python (USA), Royal Python (EU), Pallopyton

Yleistä:

Kuningaspyton on myrkytön kuristajakäärme, joka löydettiin Afrikasta 1800-luvun alkupuolella. Afrikan pythonkäärmeistä se on yksi pienimmistä sekä erittäin suosittu lemmikkikäärme. Tämä laji kuuluu CITES-sopimuksen II-liitteeseen sekä EU:n CITES-lainsäädännön (EU Wildlife trade regulation) B-liitteeseen. Molempien liiteiden mukaan elävien kuningaspytonien ja käärmeestä saatujen tuotteiden kansainvälinen kauppa on erityisen tiukasti valvottua. CITESin vuoden 2001 vientikiintiö kuningaspytonille on lähes 200 000 farmilla kasvatettua ja 13 850 luonnosta kerättyä yksilöä. Eläimet ovat peräisin Beninistä, Ghanasta ja Togosta.

Kuvaus:

Aikuiset kuningaspytonit ovat keskimäärin 90-120cm mittaisia, mutta vielä 150cm mittainenkin menee vielä normaaleissa rajoissa, tätä pisemmäksi kasvaneet kuningaspythonit ovat harvinaisempia. Ruumiinrakenteeltaan kunkut ovat tana koita, mutta kaula on selkeästi muuta ruumista kapeampi. Pää on kohtalaisen pieni muuhun ruumiiseen verrattuna. Molemmilla sukupuolilla on kynnet kloakin molemminpuolin, uroksella ne ovat hiukan suuremmat.

Tyypillisin kuningaspytonin kuviointi on mustia soikiomaisia kuvioita pitkin kehoa ruskealla, keltaisella tai vihertävällä tai jollain näiden välimuotoa olevalla pohjavärillä. Kuningaspytonistakin ollaan nykyisin saatu geenimanipulaation avulla erilaisia värimuunnoksia kuten esimerkiksi "striped" "albino" "snow" "spider" sekä "piebald". Normaalivärisellä kuningaspytonilla maha on yleensä valkoinen tai kermanvärinen.

Yleisimmät nimitykset:

Royal python, Ballpython "pallopyton" Pallopython nimitys johtuu lajille ominaisesta tavasta kiertyä tiukalle pallol le stressaantuessaan tai säikähtäessään. Royal python (latinaksi "regius") taas on osana tarinaa, jossa Cleopatra "pukee" kää rmeen ranteensa ympärille.

Maantieteellinen sijainti:

Kuningaspyton on kotoisin Afrikasta, jossa niitä on tavattu Senegalissa, Malissa, Guinea-Bissausssa, Guineassa, Sierra Leonessa, Liberia ssa, Ghanassa, Beninissä, Nigerissä sekä Nigeriassa ja halki Cameronin, Chadin ja Keski-Afrikan Tasavallasta Sudaniin ja Ugandaan.

Elinympäristö:

Luonnossa kuningaspytonit elävät savanneilla, ruohoaukeilla sekä metsien hakkuualueilla. Yleensä ne ottavat kodikseen jonkun kiven- tai puunkolon, jonka koloissa sama yksilö saattaa elävää vielä vuosiakin myöhemmin.

Käyttäytyminen:

Luonnossa kuningaspytonien puolustus vaaranuhatessa on kiertyä tiukalle kerälle niin, että pää ja kaula tulevat kerän keskeltä ulos. Tässä asennossa ne pystyvät kirjaimellisesti pyörähtämään ympäri. Turvapaikaksi kunkut yleensä valitsevat vaaran uhatessa on pienen nisäkkään jättämä onkalon tai kolon, näissä onkaloissa kuningaspytonit myös oleskelevat kuivan ajanjakson ajan.

Ruokinta:

Luonnossa kunkkujen ruokavalio koostuu pienistä nisäkkäistä, Afrikan pehmeä-karvarotista sekä maaoravista. Nuorempien yksilöitä on myös farmeilla syötetty linnuilla. Vankeudessa elävien kunkkujen ruokavalio koostuu pakastetuista tai esitapetuista hiiristä ja rotista. Suomen eläinsuojelulaki kieltää elävänruuan syöttämisen. Tarkoituksena tällä lailla ei ole tuottaa ongelmia käärmeen omistajille vaan vähentää käärmeen saamia vammoja rottien hampaista niiden puolustautuessa. Käärmeelle syötetään yleensä yhtä paksua hiirtä/rottaa kuin sen paksuin kohta on tai hiukan paksumpi. Yksi ohje on myös, että ruokaeläimen koko olisi 10-15% eläimen painosta.

Kuningaspyton tunnetaan huonona syömärinä, joten terraario-olosuhteissa nirsoilijalle ruoka kannattaa tarjota joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla, yöeläimen ollessa kyseessä, ja hyvin lämmitettynä. Talvisena ajanjaksona kunkut yleensä rupeavat talvilevolle, jolloin ruoka maittaa seuraavan kerran vasta keväällä.

Terraario:

Kuningaspython on yleisemmin maassa elävä lajike, joten terraariota ajatellessa pohjapinta-ala olisi korkeutta tärkeämpi. Useissa lähteissä on sanottu, että 100-150 litran kokoinen terraario riittäisi aikuiselle kuningaspytonille. Tämän kokoisia terraarioita on perusteltu sillä, että käärme ei tarvitse tilaa ja kokevat pienessä paikassa olonsa turvallisemmaksi ja syövät paremmin. Henkilökohtaisesti ajattelen, mitä suurempi, sen parempi, jos pohjapinta-alasta on kyse. Nuoremmat yksilöt kannattaa aluksi pitää pienemmässä tilassa.

Ja terraariostahan pitäisi siis löytyä lämmin ja kylmäpää, eli toisella puolella terraariota lämpö saisi nousta 35-37 asteeseen, kun taas muualla terraariossa riittäisi 25 asteen lämpötila. Suhteellinen ilmankosteus n. 60%. Lisäksi terraariosta pitäisi löytyä piilopaikkoja sekä korkeareunainen vesiallas, johon käärme mahtuu kokonaan rullalla ollessaan eikä vesi läiky yli.

Lisääntyminen:

Suomessa kuningaspytoneiden kasvatus on vielä hyvin pientä, joten suurinosa eläinkauppojenkin pytoneista tuodaan, joko Ruotsista tai Saksasta.

Ensimmäinen edellytys poikasten kannalta on tietää, että urospyton tulee sukukypsäksi 12-18kk iässä, kun taas naarailla sukukypsyys alkaa 24-36kk iässä. Seuraava edellytys vanhempien hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta olisi, että alle 900g painoista urosta tai alle 1500g painoista naarasta ei käytettäisi astutukseen. Molempien on oltava myös terveitä ja hyvässä lihassa. Naaras synnyttää 3-11 isoa munaa (yleisimmin 4-6 munaa), 90 päivän jälkeen poikaset alkavat kuoriutua. Munia on suositeltu siirrettäväksi vermikuliittiseokseen hautumaan, erilleen naaraasta, sillä naaras kieltäytyy syömästä koko hautomisajanjakson ajan. Kuoriutuessaan poikaset ovat 38-43cm mittaisia.

Lähteet:

Wikipedia